Eipä ole tullut blogia päiviteltyä. Syykin on ihan selvä, ei ole ollut juuri mitään päivitettävää. Eli koulutushommat nollassa, megaflunssasta johtuen. Ei tätä ole kestänyt kuin "vasta" pari viikkoa... Koirat on olleet aika pienellä tekemisellä, ja se näkyy ja kuuluu. Tänään pääsin jo sentään, ekaa kertaa moneen päivään,  poikien kanssa vähän köpöttelemään tuonne varsin vetiselle pellolle, Häjy juoksi kuin mielipuoli ja Tauno tietenkin perässä. Vesi lensi ja rapaa riitti omaan naamaan saakka.

Into treenaamaan on kova. Suojeluporukan treenit alkavat hiljalleen käynnistyä, ja tottiksia pitäisi ehtiä urakoimaan Häjyn kanssa ennen puruihin menoa. Häjyllä on niin paljon energiaa, että en halua lähteä yliviritetyn koiran kanssa tappelemaan kentälle, vaan muistutella sitä yhteistyöstä tottiksen kautta, ja siinäkin riittää tekemistä tietty, varsinkin noudoissa. Josko tuosta jo viikonkin päästä päästäisiin katselemaan, mitä ne purut taas olivatkaan.

Taunon kanssa vaan elellään tätä arkea. Hyvin pieniä tottisjuttuja ollaan vähän opeteltu, istumista ja maahanmenoa ja katsekontaktia silloin tällöin, ja arjen askareiden lomassa. Nopeasti tuo oppii, ja tulee olemaan helppo vietävä ruualla, on niin saamarin ahne. Ruualla onkin tarkoitus opettaa melko pitkälle, ja käydä vaan välillä pallon kanssa leikkimässä kentällä.

Omat sormet syyhyää tosi paljon päästä Taunon kanssa tottistelemaan, tuolla on sellaista temperamenttia ja yhdessä tekemisen riemua, että luulen sen olevan sellainen koira jolle on helppo kouluttaa itselle mieleinen, "tanssiva" seuraaminen, ja ylipäätään täsmällinen ja nopea tottis. Häjyn kanssa kun se B-osa on ollut vähän sellaista ratapölkyn vääntämistä ajoittain. Perusluonteissa on iso ero noilla kahdella, siinä missä Häjy koitti pentuna pureskella naamaan ja astua,  ja oli tietyllä tapaa välinpitämättömämpi ohjaajaa kohtaan,Tauno ponnahtaa monta kertaa päivässä syliin (valtavalla vauhdilla) korvat solmussa ja häntä viuhtoen, ja koko koira menee mutkalle pienestä kehusta. Se ei ole osoittanut sellaista käytöstä ohjaajaa kohtaan, mikä teetti Häjyn kanssa töitä, kuten ruokakupilta kinttuun pureminen ja kaiken voimakas omiminen,  ja ylipäätään nuo ovat aika erilaisia koiria. Pehmeältä Tauno ei vaikuta millään lailla, ja puolustuspuolta on selvästi muhimassa, ajoittain näkyy aika totisiakin reaktioita siltä puolelta, ja sellaisina mistä itse pidän. Reagoi, vaan ei jää päälle.

Autossa Tauno voi todella pahoin, yhtään pidemmällä matkalla oksentaa kaiken ulos. Silti autohäkkiin mennään mielellään ja itse loikkien, joten eiköhän tämä tästä. Ihan muutaman kilometrin matkat ovat ok, vaan pitäisi tuon piakkoin tottua jo olemaan pidempääkin matkaa, muuten olen viikonloppuisin aika pulassa, jos Tauno ei kestä treenimatkoja mukana.

Taunosta noin muuten, on hyvä mutu tuosta, edelleen tykkään pennusta vietävästi ja suhde on hyvällä tolalla. Saalisleikkejä olen sen kanssa kokeillut pari kertaa, ja mitä sitä virpomaan kun kaikesta näkee että tavaraa on. Sen varmasti saa ulos kun sen aika on. Ollaan vaan ja elellään, ja edelleen vahvistetaan suhdetta. Arjessakin tulee kuin huomaamatta opetettua monta pientä juttua, kuten odottamista ovella, ruokakupilla istumista, ottamista vasta luvalla jne. Tauno on hemmetin kiihkeä, ja välillä saakin olla kieli keskellä suuta sen kanssa, että itse toimii rauhallisesti. Kaikki oma häsääminen lietsoo Taunon aika sfääreihin. Tulee olemaan opettavainen koira, reagoi niin voimakkaasti omiin tekemisiin ja siihen, missä mielentilassa itse mitäkin siltä odottaa. Selkeä, kuuliainen ja erittäin vauhdikas pikkukaveri, varsinainen hyvänmielenkoira. Mammanpoika, joka on ilosta mykkyrällä monta kertaa päivässä, ja joka ei edelleenään vieraista piittaa tuon taivaallista.