On onni omistaa mieleisensä koira. Entäpä jos niitä on kaksi? Pitäisikö alkaa lotota? 

Häjy, 3 vuotta, on luonteellisesti hyvin pitkälti sellainen saksanpaimenkoira, jonka minä haluan omistaa. Energinen, täyspäinen, oman perheen koira, joka ei vieraille pokkuroi. Omapäinen hulttio, jolla on Mielipiteitä. Koira, joka pyrkii tekemään oikein, mutta ei aina malta kuunnella. Se sata lasissa, aina kun tapahtuu.
Koira, jonka kanssa ensimmäiset kolme vuotta ovat olleet tapahtumarikkaat ja mielenkiintoiset. Häjy on erittäin selkeän elekielen ja vahvan oman tahdon omaava kohtalaisen dominantti koira, jolla kuitenkin on hyvin, hyvin suuri laumavietti. Nämä asiat ovat tehneet sen koulutuksesta erittin palkitsevaa, ja pääosin nautin sen kanssa työskentelystä. Kuitenkaan koira, joka bongaa ympäristöstä jokaisen ärsykkeen, ja reagoi nopeasti ja voimakkaasti, ei ole ollut se helpoin koulutettava. Viime kaudella saimme kasaan ensimmäisen koulutustunnuksen, SchH1, ja tästä on tarkoitus jatkaa kolmoseen saakka tulevalla kaudella. Lumien sulamista odotellessa.

Tauno-Taneli, paimenpoika, 10 viikkoa. Äiskän poika, varpaanlämmitin, joka on alusta saakka hyvin selkeästi osoittanut tietävänsä, kenen koiran virkaa se tässä perheessä toimittaa. Tauno on mielenkiintoinen koiran aihio. Reipas ja rohkea, järjettömällä ruokahalulla varustettu kaveri, joka ei vieraista piittaa ainakaan tässä vaiheessa tuon taivaallista. Kuuliainen poika, joka kuitenkin viettiin syttyessään on _erittäin_ kiihkeä, ja haluaa omia saaliinsa itselleen.
Tauno protestoi voimakkasti kaikkea pakko vastaan. Ja pakolla tässä kohden Taunon elämää tarkoitetaan suljettua ovea, talutushihnaa, kynsienleikkuuta.
Tauno ei tiedä vielä tulevista tottelevaisuuden kuviokellunnoista mitään, mutta paljon ollaan ehditty jo opetella minusta oleellisia asioita tämän tyyppisen pennun kanssa. Useampi ilta on vietetty Taunoa sylissä pidellen, odotellen infernaalisen huudon loppumista ja Tanelin rentoutumista syliin. Ja, Tauno edistyy. Enää ei tarvi istuskella puolta tuntia korvatulpat päässä, vaan Tauno vetää totaalisen veltoksi jo huomattavasti pienemmällä vaivalla. Jotain on mennyt perille....
Taunon kanssa, kuten Häjynkin kanssa aikanaan, pidän tärkeänä selkeitä rajoja ja keskinäistä luottamusta, jolloin käsittelystä ei muodostu koiralle stressin paikka ja pakkopullaa, vaan miellyttävä yhteinen hetki. Yksi syteen mennyt kokemus on visusti opettanut sen, että mitä mitä enemmän sitä tahtoa yksilöstä löytyy, sitä tärkeämpää on oikeudenmukaisuus ja ennen kaikkea rauhallisuus, kyky löytää koirasta se halua tehdä yhteistyötä eikä tapella vastaan.

Koitan tänne päivitellä poikien edesottamuksia niin täältä kotoa, kuin lenkkipoluilta ja treenikentiltäkin, aina kun aikaa on. Kaudesta on tulossa hyvin työntäyteinen, etenkin Häjyn kanssa, tavoitteena päästä SM-kisoihin saakka tällä kaudella. Lähinnä viihdyttämään yleisöä ja harjoittelemaan koiran ohjausta arvokisoissa, mistään suuremmasta sukseesta en edes vielä tälle kaudelle tuollaisen koiran kanssa, selvää on että ensimmäinen kerta menee jossain määrin harjoitteluksi.

Häjylle on tulossa hieno daami perjantaille, sen jälkeen on tarkoitus potkaista treenikausi kunnolla käyntin.