En tiedä missä tuo apina on onnistunut telomaan itsensä. Supervarovainen olen yrittänyt olla, ettei se jäisi isojen jalkoihin, ja ulkoilut onkin hoidettu niin että Tauno ulkoilee isompien kanssa vain kun ne ovat jo valmiiksi väsyneitä ja rauhallisia.
No, varovaisuudesta huolimatta Taunolla on sellaine meno päällä kun virtaa riittää, että hetkessä ponnistetaan sohvan selkänojallekin, ja sieltä täysiä alas, kaikki tapahtuu sekunnissa.....
Niinpä sitten Tauno perjantai-iltana mun jalkoja vasten hypätessään parkaisi vertahyytävästi, kiljui eikä halunnut liikkua. Jestas, että säikähdin!! Ilta jatkui niin, että Tauno ei liikoja liikkunut, ja jos yritti yhtään juosta ja kiivetä jalkoja vasten, ulahti heti ja meni maate. Jotta oli karut pari päivää, vielä kun itse on omien koirien suhteen täysin hysteriaan taipuvainen, niin ensimmäisenä on aina mielessä peruuttamattomat vauriot, silmissä siinsi jo suurinpiirtein kuolemantuomiot.

Nyt ollaan sunnuntaissa ja Tauno on ihan kuten ennenkin. Roikkuu Pinnan villoissa kiinni, ja äsken Häjyn kanssa rauhalisella kävelylenkillä (mielettömän hienossa kevätilmassa) loikki jo tuttuun tapaansa kaikki lumipenkat läpi, kirmasi täyttä vauhtia Häjyn perässä, eikä kyllä millään lailla vaikuttanut kipeältä. Että, ehkä selvisimme säikähdyksellä.

Omaansa ei vissiin saisi kehua? No, p*skat siitä, minä ainakin kehun :) Tuo on niin kertakaikkisen mukava kakara, että ajatuskin että Taunolle tapahtuisi jotain on ihan veret seisauttava. Reipas, rohkea, ruokakupin pikkupossu, saalistaja, sukanlämmitin. Maailman Paras Tauno, ja nyt onneksi näyttää kaveri olevan aivan kunnossa. Montakohan rytmihäiriötä se ehtii vielä aiheuttaa?

Onneksi se olen minä joka murehtii, Tauno vaan pitää hauskaa :)



Täytyy laittaa vielä toinekin kuva, eilen tuli räpsäistyä tälläinen lenkiltä Lobon ja Häjyn kanssa.



Kolme-ja kuusivuotiaat lönköttelivät kuin mitkäkin metusalemit tuttua rantapolkua. Alkaa vissiin käydä tylsäksi samat lenkkireitit. No, kevät on tuloillaan, kuten tuolta rannastakin jo näkyy.


Ei varmaan tarvi kovin kauaa odotella, niin päästään jo pistelemään fillarilenkkiä vähän muissa maisemissa. Sitä odotellessa.

Treenirintamalla ei mitään uutta, kävin kaverin kanssa Häjylle värkkäilemässä tottista, ja jo on kumma juttu että koirakin alkaa toimia, kun itse vähän koittaa järkeistää tekemisiään. Luoksetulot oli nyt varsin ok, seuraavaksi aletaan värkkäillä sivulle tuloa, joka on hida ja Häjy piippaa. Viettiä lisää, ja nopea palkkaus, näillä mennään, viimeistään tiistaina. Nyt on niin hyvät treenit takana, ja aivan mieletön kevätilma, että ei tässä huonolla tuulella voi olla itsekään. Varsinkin, kun Taunokin jo häärää vanhaan malliin.