Taunon kanssa leikittiin tänään ekaa kertaa noin enempi ajatuksella pallon kanssa. Tavoitteena oli opettaa sitä tuomaan pallo suoraan ohjaajalle, ja opettaa rauhaa saaliin kanssa. Pitää kyllä sanoa, että tälläiset asiat näyttävät Taunolta luonnistuvan huomattavasti helpommin kuin Häjyn kanssa aikanaan, se oli vähän niin kuin kertalaaki ja homma meni perille. No okei, pikkasen tuo vielä vastustelee kiinni pitämistä ja kättä leuan alla, mutta rauhoittuu siihen jo ihan kivasti, joten tästä ei taida tulla ihan sellainen The Työmaa kuin Häjyn kanssa. Kiva :). Mukava pentu, saalistakin ihan kivasti, herkempi ohjaajaa kohtaan huomattavasti kuin tuo aikaisempi junttura, ja niin paljon kuin Häjystä pidänkin, en ehkä kahta samanlaista pökkelöä haluaisi talouteen samaan aikaan.

Häjyn kanssa ollaan urakoitu noutoja, ja hyvältä näyttää. Ongelmana oli,  ylläri pylläri, väärin opittuja asioita, eli vaikka Häjy osasi luovuttaa kapulan nätisti pieneltä matkalta kun sen ensin sille suuhun antoi, koko noutoa tehdessä se luovutuksessa väyläili, haki paikkaa ja ylipäätään hermostui, jolloin irrotuksetkin oli huonoja, vastustelevia ja kaksiosaisia.
Miksi nyt paremmin, varmasti ensimmäinen asia taas ja jälleen kerran on perusteisiin palaaminen, sekä ohjaajan rauhallisuus. Mun pitää muistaa, että missään nimessä on itse kiihdytä koiraa kovasanaisilla käskyillä, enkä myöskään millään lailla virittele sitä noutoon ja vaan kaikin tavoin toimin rauhallisesti.
Otettiin kaikessa rauhassa takapakkia, ja tehtiin niin, että koira maahan, kapula koirasta metrin päähän koiran ja ohjaajan väliin, ohjaaja parin metrin päähän, ja siitä käskyllä kapulalle ja luovutukseen. Tuo kun sujui, niin kapulaa koiran sivulle, taakse, milloin minnekin, jolloin saatiin ajatus päättömästä sinkoilusta kapulan perään pois, ja siitä luovutuksesta se mukavin juttu (eli kapula ei edusta saalista, saalis on ohjaajalla palkkana patukan muodossa). Toimii, joten näillä mennään.

Muuten edelleen kaikessa, se _patoaminen_, se pitää muistaa, koska se vaikuttaa niin voimakkaasti kaikkeen, _miten_ koira tekee. Seuraamisesta jätän tänne itselleni sellaisen muistiinpanon, jotta taas pitäisi katsella tarkemmin sitä koiran paikkaa, missä se on sillä siunaamalla sekunnilla kun se palkataan. Seuraaminen on nyt aika korrekti, vaan äkkiähän tuo sitten taas levähtää jos siihen ei kiinnitä huomiota. Seisomisliike on pahasti vaiheessa, joten sitä pitäisi myös aika nopeassa tahdissa alkaa työstää. No, nuo noudot on jo niin iso voitto että josko siitä iloitsisi hetken aikaa. Siitä, ja koiran mielentilasta, Häjyllä on nyt vielä jotenkin tavallista enempi virtaa ja viettiä, vaan mukavasti se keskittyy ja on enempi kuin halukas tekemään yhteistyötä, joten eiköhän tässä tottispuolessa nyt päästellä eteenpäin ihan täydellä höyryllä :). Seuraavaksi palataan tänne varmaan jäljen merkeissä.